Noin 1865 – 1893.
WOLMAR
Ja alkaa jo sataa lunta.
UNO
Elämän iltaan käymme.
WOLMAR
Olimme molemmat elämämme viimeisiin vuosiin saakka aktiivisesti mukana työssä, jota rakastimme.
UNO
Ja kyllähän niitä tunnustuksiakin tuli. Nimesivät minut Upsalassa kunniatohtoriksi!
WOLMAR
Vanhoja harmaahapsia, jääräpäitä. Maailma muuttui paljon edellisen vuosisadan aikana, mutta niinhän se muuttui myös meidän elinaikanamme.
UNO
Se on totta. Kansansivistys, kaiken alku! Ja naisten äänioikeus. Tasa-arvo, sitä sanaa ei silloin vielä edes käytetty.
WOLMAR
Uno, eikö tunnukin hyvältä, kun on elänyt vaiherikkaan elämän, jota voimme näin yhdessä muistella?
UNO
Toki, ystäväni. Mieltä lämmittää, että he eivät ole unohtaneet.
WOLMAR
Eivät he voi unohtaa. Me olemme osa tätä päivää heidän historiassaan. Katso tuossakin, Cygnaeuksenkatu!
UNO
Ja Venykekuja! Kilpisenkatu! Ja Jyväskylän mainio yliopisto! Ja keksimäsi sanat! Ne elävät. Elämä jatkuu.