Uno laati oman ehdotuksensa siitä, miten kansanopetus tulisi järjestää Suomessa ja sai tehtäväkseen hankkia lisätietoja aiheesta sekä kotimaasta että ulkomailta.
WOLMAR
Niin, jo 1800-luvun alusta lähtien oli kansansivistyksestä maassamme julkisesti keskusteltu.
UNO
Askel askeleelta sitä oli meillä suunniteltu. Mutta hidastavasti tähän vaikuttivat Euroopan hullu vuosi 1848 ja sen jälkeiset vaikeat ajat. Ja tietysti Krimin sota.
WOLMAR
Ja meillä Suomessa asiassa alkoi uusi ajanjakso, kun 1856 keisariksi tuli Aleksanteri II.
UNO
Keisari esitti erilaisia uudistuksia ja parannustoimia Suomessa tehtäväksi. Yksi niistä oli se, että olisi annettava ehdotus kansansivistystä tarjoavan opetuksen järjestämisestä Suomessa.
WOLMAR
Ja tähän pyyntöön vastasivat monet pappismiehet ja kansansivistystä harjoittaneet. Myös sinä, Uno, kannoit oman kortesi kekoon.
UNO
Olin toki pohtinut asiaa paljon jo Pietarissa työskennellessäni, ja kävikin ilmi, että oma ehdotukseni oli vähän toisella kannalla kuin muiden. Kaikki ne uusimmat virtaukset Euroopasta vaikuttivat minuun.
WOLMAR
Aivan, ehdotuksessasi oli monia hyvin korkeita tavoitteita.
UNO
Muutimme tosiaan Suomeen, Tammisaareen, kun sain kutsun tähän uuteen tärkeään tehtävääni, lähdin ensimmäisellä höyrylaivalla Pietarista Helsinkiin. Minut otettiin täällä sydämellisesti vastaan.
WOLMAR
Jätit siis kokonaan virkasi Pietarissa?
UNO
Niin jätin. Näin suuri tehtävä kuin Suomen kansanopetuksen järjestäminen vaati kaiken huomioni.
WOLMAR
Työsi alkoi siitä, että tutustuit kotimaan oloihin?
UNO
Matkustin kaikissa lääneissä, paitsi Oulun. Keskustelin kansakoulukysymyksestä ja aistin rahvaan mielialaa eri paikkakunnilla ja tein tilastoja siitä, mikä on väestön määrä kussakin kunnassa.
Samalla myös ravistelin seurakuntien pastoreita siinä, että asian suhteen on välttämätöntä tehdä rahallisia uhrauksia!
WOLMAR
Ja sitten tämän matkan jälkeen lähdit taas Suomesta?
UNO
Lokakuun loppupuolella 1858 suunnistin tosiaan kohti Eurooppaa.